Pidin äskettäin kutsupuheenvuoron RePlay-seminaarissa Jyväskylän veturitalleilla. Seminaarissa käsiteltiin nuorten pelaamista erilaisista näkökulmista, ja järjestäjät (mm. Pelituki-hanke) olivat tuoneet paikalle myös mukavasti oheisohjelmaa: kilpailuja, retropelinäyttelyn ja muuta vastaavaa. Illan päätteeksi paikalla järjestettiin myös peliturnaus.
Halusin omalla esitykselläni tuoda hieman tavallisesta poikkeavaa näkökulmaa pelaamisen tarkasteluun. Useinhan erityisesti nuorten pelaamista käsitellessä näkökulma liittyy riippuvuuden tai väkivallan kysymyksiin, tai sitten puhe on oppimispeleistä tai pelaamisen erilaisista vaikutuksista. Halusin kuitenkin muistuttaa siitä, että pelaamisen ja leikkimisen arvo on usein pelaamisessa ja leikkimisessä itsessään – aina ei tarvitse etsiä hyötyä tai vaikutuksia. Esitelmä ei perustu mihinkään yksittäiseen artikkeliin tai tutkimukseen, vaan oli tätä tarkoitusta varten rakennettu.
Esitelmä videoitiin kokonaisuudessaan, ja se löytyy järjestäjien Bambuser-kanavalta. Nostin lisäksi esityksen kalvot Slideshareen nähtäville, jos niistä vaikka olisi jollekulle iloa.
Digital Wilderness 