Vuorovaikutuskumppanina autonominen algoritmi

Pidin hiljattain Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä esitelmän otsikolla Vuorovaikutuskumppanina autonominen algoritmi. Myönnän, AI on aiheena pelottavan trendikäs, mutta mielestäni viimeistään nyt ihmistieteiden edustajien on kiinnostuttava tästä kehityksestä joka tulee vaikuttamaan lähestulkoon kaikkiin elämämme osa-alueisiin.

otsikkodia

Olen taustaltani ns. viestintätieteilijä, eli minua kiinnostaa pääasiassa ihmiseksi kutsumamme eläimen käyttäytymisen ja sielunelämän ymmärtäminen. Periaatteessa voisi siis luulla, että ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus, niin kutsuttu human-computer interaction (HCI) ei “kuuluisi” minulle pätkääkään. Väitän kuitenkin, että tämä asia tulee muuttumaan hyvin pian – jos ei ole jo muuttunut. Olemme esimerkiksi jo nyt tilanteessa, jossa ihmiset eivät aina tajua keskustelukumppaninsa olevan kone, ja jossa algoritmeja tietoisesti kehitetään huijaamaan inhimillistä vuorovaikutuskumppaniaan pitämään niitä yhtenä “meistä” (vrt. keskustelu Twitter-boteista erinäisten vaalien yhteydessä). Uskon, että muutaman vuoden sisään nämä tilanteet yleistyvät sellaiselle tasolle, jossa tietoisuutemme vuorovaikutuskumppanimme mahdollisesta ei-ihmisyydestä pakottaa meidät kehittämään yhä uusia keinoja varmistua hänen/sen ihmisyydestä. Samalla kaikki ihmiset eivät tule näitä testejä läpäisemään. Aihepiiriä ennakoidaan jo – on esimerkiksi pohdittu, pitäisikö niin kutsuttujen bottien kertoa vuorovaikutustilanteen aluksi että kyseessä ei ole ihminen (kiinnostavaa mietintää aiheesta täällä: Lamo & Calo, 2018).

Jako elolliseen ja elottomaan sekä ihmisiin ja muihin elollisiin on yksi perustavanlaatuisimmista sisä- ja ulkoryhmien jakoa koskevista rajalinjoista mielessämme. Ja kuten olemme nähneet, koneet (esim. robotit) jotka lähestyvät tätä rajaa koetaan lähtökohtaisesti uhkaavina tai epämiellyttävinä. Vain aika näyttää, miten valmiita olemme laajentamaan ihmisyyden kategoriaa meitä simuloivien algoritmien suuntaan, vai päätyvätkö yhteiskunnat vetämään ihmisyyden rajat (ja täten myös oikeudet ja velvollisuudet) entistä tiukemmalle.

Haastankin sinut, vuorovaikutuksen tutkija, ottamaan algoritmeista kopin! Mietitään yhdessä, miten meille tutut menetelmät ja teoriat soveltuvat uljaan uuden maailman tutkimiseen;)

Advertisements

Looking for a place at Fincom2012

Last week I took part in a communication sciences conference here at Jyväskylä called Fincom 2012. The conference was organized by our Department, and I was also part of the organizing committee. This time around, I got the special treat of being responsible for our social media coverage. We had two students cover our Facebook page, Twitter feed (under the name Fincom2012) and blog roll at the home page of the conference, and I have to say that it went tremendously well! We also had a lot of active tweeting going on even without the official tweeters, so that the conference had a lively backchannel all the time. We also used Twitter for questions from the audience during a panel, even though we went old school and did not present a continuously updating message feed on the background of the panel discussion itself. We also had a go at a simple conference game where the participants were supposed to try and find the official tweeters (who were anonymous), but unfortunately this didn’t pan out the way I had hoped it to. Well, another conference, another conference game, eh?

While I am not the biggest Twitter user out there, I really enjoy tweeting during conferences. Of course one has to be moderate and not tweet everything and all the time, because quite frankly that will take away from, you know, actually listening to the presentations. But the possibility of “seeing” what is going on in another conference track can be really valuable, and for example in the case of plenaries there is often a real discussion going on in the background.

What I also enjoy is having multiple roles in a conference. In Fincom 2012 I was a part of the organizing committee, as well as a session chair and a presenter in another session. When I go to a conference I like to go “all out” and just enjoy the experience. Conferences, to me, are one of the best parts of this job.

Having said that, I have to note that unfortunately this year will be a bit light on conferences. I will travel to ECREA Istanbul later on this autumn, but otherwise it looks like I will be mostly teaching and writing in the following months.

Jammin’ at the Nordic DiGRA 2012

For two days now I have the pleasure of participating in the Nordic DiGRA 2012 at Tampere, Finland. This event is the little sister of the DiGRA main conference, arranged bi-annually. Being a partner in the Finnish Science Academy -funded project looking at gaming cultures in Finland, I got to participate in creating this conference from planning meetings to overseeing one review track (games as media and communication). And during the two-day conference, I will chair three work groups and be the respondent in one paper session.

It is nice type of work, to get a varied look at what is happening in the field, and to be able to give input to work in progress research. While the new financial realities of Finnish universities do not encourage conference participation, I feel very strongly that this kind of cross-pollunation is ever so important for the academia, and that it is a shame that our resources for organizing and participating in such events are often so limited. Conference, I give you a thumbs-up!