Vuorovaikutuskumppanina autonominen algoritmi

Pidin hiljattain Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä esitelmän otsikolla Vuorovaikutuskumppanina autonominen algoritmi. Myönnän, AI on aiheena pelottavan trendikäs, mutta mielestäni viimeistään nyt ihmistieteiden edustajien on kiinnostuttava tästä kehityksestä joka tulee vaikuttamaan lähestulkoon kaikkiin elämämme osa-alueisiin.

otsikkodia

Olen taustaltani ns. viestintätieteilijä, eli minua kiinnostaa pääasiassa ihmiseksi kutsumamme eläimen käyttäytymisen ja sielunelämän ymmärtäminen. Periaatteessa voisi siis luulla, että ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus, niin kutsuttu human-computer interaction (HCI) ei “kuuluisi” minulle pätkääkään. Väitän kuitenkin, että tämä asia tulee muuttumaan hyvin pian – jos ei ole jo muuttunut. Olemme esimerkiksi jo nyt tilanteessa, jossa ihmiset eivät aina tajua keskustelukumppaninsa olevan kone, ja jossa algoritmeja tietoisesti kehitetään huijaamaan inhimillistä vuorovaikutuskumppaniaan pitämään niitä yhtenä “meistä” (vrt. keskustelu Twitter-boteista erinäisten vaalien yhteydessä). Uskon, että muutaman vuoden sisään nämä tilanteet yleistyvät sellaiselle tasolle, jossa tietoisuutemme vuorovaikutuskumppanimme mahdollisesta ei-ihmisyydestä pakottaa meidät kehittämään yhä uusia keinoja varmistua hänen/sen ihmisyydestä. Samalla kaikki ihmiset eivät tule näitä testejä läpäisemään. Aihepiiriä ennakoidaan jo – on esimerkiksi pohdittu, pitäisikö niin kutsuttujen bottien kertoa vuorovaikutustilanteen aluksi että kyseessä ei ole ihminen (kiinnostavaa mietintää aiheesta täällä: Lamo & Calo, 2018).

Jako elolliseen ja elottomaan sekä ihmisiin ja muihin elollisiin on yksi perustavanlaatuisimmista sisä- ja ulkoryhmien jakoa koskevista rajalinjoista mielessämme. Ja kuten olemme nähneet, koneet (esim. robotit) jotka lähestyvät tätä rajaa koetaan lähtökohtaisesti uhkaavina tai epämiellyttävinä. Vain aika näyttää, miten valmiita olemme laajentamaan ihmisyyden kategoriaa meitä simuloivien algoritmien suuntaan, vai päätyvätkö yhteiskunnat vetämään ihmisyyden rajat (ja täten myös oikeudet ja velvollisuudet) entistä tiukemmalle.

Haastankin sinut, vuorovaikutuksen tutkija, ottamaan algoritmeista kopin! Mietitään yhdessä, miten meille tutut menetelmät ja teoriat soveltuvat uljaan uuden maailman tutkimiseen;)

Advertisements

Emerging (game) cultures online

In the spring of 2018 the multidisciplinary Center of Excellence in Game Culture Studies organised a series of public lectures on various aspects of contemporary game studies. Since Jyväskylä is one part of the Centre, and I am affiliated with it, I also got to be a part of this initiative. The aim was to collect viewpoints from a large number of researchers in order to form a kind of introductory course that students could utilise in the coming years.

My topic on this course was Vuorovaikutus pelaajayhteisöissä, or Social Interaction in Online Game Communities. In this 1,5 hour lecture I speak about some basic issues in understanding social interaction in online game communities, such as Internet language, memes, functions of interaction in (voluntary) communities, the principles of communities of practice, and many, many more. Unfortunately our recording technology broke down towards the end, so you will not be able to see the slides anymore at that point).

Screen Shot 2018-06-30 at 11.07.52

All of the public lectures have been collected into the Youtube-channel of the Centre. Our hope is that we can use these videos at least for a year or two. The most important thing is that we did this in the first place, as there was not a similar repository in Finnish before. Our hope is to continue this effort in the form of a book later on, perhaps in 2019 or so.

Pelaajien luovuudesta

Pidin äskettäin kutsupuheenvuoron RePlay-seminaarissa Jyväskylän veturitalleilla. Seminaarissa käsiteltiin nuorten pelaamista erilaisista näkökulmista, ja järjestäjät (mm. Pelituki-hanke) olivat tuoneet paikalle myös mukavasti oheisohjelmaa: kilpailuja, retropelinäyttelyn ja muuta vastaavaa. Illan päätteeksi paikalla järjestettiin myös peliturnaus.

Halusin omalla esitykselläni tuoda hieman tavallisesta poikkeavaa näkökulmaa pelaamisen tarkasteluun. Useinhan erityisesti nuorten pelaamista käsitellessä näkökulma liittyy riippuvuuden tai väkivallan kysymyksiin, tai sitten puhe on oppimispeleistä tai pelaamisen erilaisista vaikutuksista. Halusin kuitenkin muistuttaa siitä, että pelaamisen ja leikkimisen arvo on usein pelaamisessa ja leikkimisessä itsessään – aina ei tarvitse etsiä hyötyä tai vaikutuksia. Esitelmä ei perustu mihinkään yksittäiseen artikkeliin tai tutkimukseen, vaan oli tätä tarkoitusta varten rakennettu.

Esitelmä videoitiin kokonaisuudessaan, ja se löytyy järjestäjien Bambuser-kanavalta. Nostin lisäksi esityksen kalvot Slideshareen nähtäville, jos niistä vaikka olisi jollekulle iloa.